Nella

Katkeraa koiranomistusta

Kirjoitettu 26.12.2005
Muistoksi rakkaalle Nellalle
Hilkka ja Jorma

Hankimme neljä ja puoli vuotta sitten hyvässä uskossa rotukoiran pennun, jolla oli lievä purentavika. Purentavika ei ollut meille ongelma, koska koira tulisi olemaan lemmikki, ei näyttelykoira.

Ongelmat alkoivat kuitenkin jo parin viikon jälkeen korvien raapimisena, johon saimme korvatipat avuksi. Kutina poistuikin ja elettiin onnellisesti kesän yli, mutta syksyllä sitten räjähti. Alkoi tosi paha ihottuma ensimmäisen juoksun yhteydessä. Käytimme koiraa kunnan eläinlääkärillä, joka ilman suurempia tutkimuksia sanoi, että, koiramme on vilja-allergikko ja tarjosi meille varastostaan tuotteita ostettavaksi.

Viikkojen kuluessa ongelmat kuitenkin vain lisääntyivät ja koiran nahka oli tosi pahan näköinen, joten neuvottomina veimme sen eläinklinikalle, jossa otettiin koepalat ja tehtiin tarkempi laboratoriotutkimus. Selvisi, että koirallamme on sikaripunkki. Vaihtoehtona meille annettiin koiran lopetus, tai vaikea hoitojakso ja yhteydenotto kasvattajaan, jos heillä olisi ollut vastaavia ongelmia koirien kanssa. Saimme ohjeet ja ilmoituksen, että tauti on piilevänä kaikilla koirilla, joten ei mitään huolta. Hyväuskoisina ja ensimmäisen pennun omistajina emme osanneet epäillä mitään vaan uskoimme kasvattajaan, koska eläinlääkäri oli myös pyytänyt turvautumaan hänen neuvoihinsa. Nyt viisaampina tiedämme, että sikaripunkki (demodex) siirtyy vain tautia kantavasta nartusta kolmen vuorokauden sisällä pentuihin, eli meidän luonamme Nella ei ollut voinut saada tätä tautia, vaan se oli hänellä jo meille tullessaan.

Vaivat vähenivätkin hetkeksi, mutta tauti puhkesi taas seuraavan juoksun aikana, joten yritin taas ottaa yhteyttä kasvattajaan, kaikki annetut puhelinnumerot oli kuitenkin lakkautettu ja siihen jäi neuvot. Yritimme lääkitä koiraa omin päin ja ystävien neuvoilla, sekä eri eläinlääkäreiden antamilla ohjeilla, olimme siinä vaiheessa niin kiintyneet tibbeemme, että lopettamisen ajattelukin oli tosi tuskallista.

Vuosien varrella hoitojen vaikutus heikentyi ja viimein olimme ratkaisun edessä ja voin sanoa, että se päätös oli tosi tuskallinen, koska koiramme oli myös perheenjäsen ja puhetta vailla kaiken ymmärtävä, myös monissa murheissa meitä auttanut ystävämme ja rakkaamme.

Minusta kaikki koiratehtailijat ja sairaita koiria ihmisten kiusaksi ja myös koirien kärsimystä tuottavat, ns. kasvattajat pitäisi lopettaa. Se raha, minkä uhrasimme tibbeemme ei ole mitään sen tuskan rinnalla mitä nyt tunnemme, eikä mikään raha korvaa sitä luottamusta ja kiintymystä mitä rakas ystävämme tunsi meitä kohtaan.

Joulukuun 25/2005, jouduimme luopumaan rakkaasta ystävästämme, hän sai lähteä pois tuskien keskeltä koirien taivaaseen, kaikkien muitten rakkaittemme joukkoon. Nyt on jäljellä vain syvä tuska ja kaipaus suloista ja ihanaa ystäväämme.

Hän oli vain tähdenlento elämässämme,
Sateenkaari taivaalla, rakkauden lähettiläs,
Emme ikinä unohda sitä aikaa minkä saimme
Viettää yhdessä,
Emme sitä tuskaa jonka koimme eron hetkellä.
Lepää rauhassa rakkaamme, sillä tuskasi on
Nyt pois, voit levätä rauhassa.

Surullinen koiranomistaja